Jardinière de ChardonettanVaikea arvata, mitä tämä otsikko pitää sisällään. Lähinnä kokemuksia ja havaintoja omasta puutarhanhoidosta. Elämässä tärkeintä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää - kiinalaisen sananlaskun mukaan. Katajarinteen alppiruusukeskittymän Nova Zembla kahden Rhododendron catawbiense Grandiflorumin, hopeakuusen ja katajan rutistuksessa juhannuksena 2009, jolloin kukinta oli kautta aikain paras - kiitos edelliskesän runsaiden sateiden. Alppiruusut istutettu toukokuussa 2005 ja havut heinäkuussa 2008. Paikka on puolivarjoinen ja suojassa paahteelta. Tuulisuojaksi havut, katteeksi kariketta ja sammalmatto juuriston peitteeksi.
Laatuaan ensimmäinen kukkapenkki, joka tontillemme on alun perin perustettu, koostuu tarha-alpista, purppurapunalatvasta, elokuunasterista, lehtoakileijasta, tiikerililjasta, tulikellukasta, pionista, siperiankurjenmiekasta, tarhaneilikasta, krookuksesta, helmihyasintista, lumikellosta, Princess Irene -tulppaanista, Tarda-parvitulppaanista ja Austriana-ruususta.
Tarha-alpin keltaista väriloistoa samaisen kivikukkapenkin katveessa heinäkuussa 2009.
Ja näitä kivi-alkuisia kukkamaitahan tontti sisältää muutaman. Tämä yksittäinen maksaruoho on suorastaan ryöstäytynyt valloilleen päästessään juurilleen eli kivien lomaan kivikkokukkapenkiksi nimettyyn paikkaan.
Jalokärhö Jackmanii, pitkään Suomessa kasvatettu runsaskukkainen lajike, kukat liilansiniset. Ensimmäiset pihapiirimme kärhöt on istutettu kesällä 2008. Kärhöperhe on saanut jalansijansa ruusun ja tuoksujasmiken lomaan takapihan terassin kupeeseen.
Istutusmetodini kaikessa yksinkertaisuudessaan kirjaoppeja mitenkään väheksymättä:
Paahteisen kasvupaikan vuoksi kärhöjen huomaan olen istuttanut toisaalta puutarhasta suikeroalpia, joka pitää maan sopivan viileänä kärhöille ja samalla maanpeitekasvin ominaisuudessa hillitsee rikkaruohojen ylivaltaa kukkapenkissä. Onnistuneen talvehtimisen jälkeen innolla odotellaan uutta kukintasesonkia ja niin tietty hypistellään puutarhaosastojen aina runsasta kärhövalikoimaa. Uusinta kärhöpolvea edustaa tämä riemastuttava jalokärhölajike - Piilu. Sen ripsureunaiset hennon vaaleanlilat terälehdet värittävät syyspuutarhaani eikä edes raskaat tuulet ja vihmovat sateet lannista sen uljasta kukintaa. Hyvä valinta kukinnan ajoittuessa pitkälle syksyyn.
Tällainen upea ruusunen sateiselta kesältä 2008 taltioituna matkapuhelimeni kameralla. Tämä ruusulajike on Queen Elisabeth, jolla on suuret, tuoksuvat ja hennon vaaleanpunaiset kukat. Kukinta-aika heinäkuusta pitkälle syksyyn talomme eteläpuolella. Talvehtii erinomaisesti kukkapenkissäni asianmukaisesti suojattuna multakatteineen ja havupeitteineen. Suosittelen lämpimästi.
Katajarinteen omenatarhan kukoistajat - Antonovka, Pirja ja Punakaneli riemuitsivat kilvan kukinnallaan toukokuussa 2010. Lämmin hellejakso kukinnan alkaessa, ja sitä seurannut reipas sadejakso takasi suotuisat puitteet kunkin omenapuun kukkaloistolle. Punakaneli ja Antonovka eivät koskaan aikaisemmin ole tuottaneet satoa saatikka edes kukkineet, joten omenasadonkorjuu palkitsi puutarhurin. Pirjan punaposkiset omenat popsittiin elokuussa. Siitä Punakaneli syyskuun puolella ja lopuksi myöhäisin lajike, joka korjattiin lokakuun alussa ja valmistettiin hersyväksi omenahilloksi. Viimeiset Antonovkat rouskutettiin joulun tullen ja juhlapöydän herkku sai arvoisensa kuorrutuksen omenahillokkeesta. Ohessa Antonovkan satoa auringonlaskun kajossa syksyllä 2010 Katajarinteen takamailla.
Kuva: Merja Saukko |
